tag:blogger.com,1999:blog-4823325050537930202024-03-13T12:02:33.937-07:00Uusperhemutsin elämääUusperheen arkea iloissa ja suruissaUusperhemutsin elämäähttp://www.blogger.com/profile/16670964132971161613noreply@blogger.comBlogger5125tag:blogger.com,1999:blog-482332505053793020.post-6932462054673067322019-10-03T13:14:00.001-07:002019-10-03T14:05:21.229-07:00Rakentuuko uusperhe-elämä parisuhteen varaan?<span style="font-size: 1,00em;"><span style="font-family: "helvetica neue" , "arial" , "helvetica" , sans-serif; font-size: 1 00em;">Uusperheessä parisuhde ja vanhemmuus alkavat yhtä aikaa ja arki alkaa suhteessa todella nopeasti. Meidän tapauksessa "kuherruskuukausi" oli useamman kuukauden salaliitto. Kuulostaa rumalta ja likaiselta, mutta siinä oli pakko miettiä moneen kertaan järjellä, mitäs täällä nyt tapahtuu?? </span></span><br />
<div dir="ltr">
<span style="font-family: "helvetica neue" , "arial" , "helvetica" , sans-serif; font-size: 1 00em;">Ei ollut varaa tehdä yhtään väärää peliliikettä, vaikka monen mielestä se väärältä kuulostikin.</span><br />
<span style="font-size: 1,00em;"><span style="font-size: 1,00em;"><span style="font-family: "helvetica neue" , "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Kolme pientä lasta, oli hommaa pureksittava silloin tietenkin heidän etu edellä ja tilanteen vakavutta harkittava monesta eri näkökulmasta. Hyvin nopeasti oli päivän selvää että tässä on mun elämäni suurin rakkaus ja sielunkumppani. Täät asiaa oli pakonomaista suojella ja varjella sitä kaikelta ympärillä olevalta. Siks me varmaan toimittiin kuten toimittiin. <span style="font-size: 1,00em;"><span style="font-size: 1,00em;"></span></span></span></span></span><br />
<span style="font-size: 1,00em;"><span style="font-size: 1,00em;"><span style="font-size: 1,00em;"><span style="font-family: "helvetica neue" , "arial" , "helvetica" , sans-serif; font-size: 1 00em;">Ne salaiset tapaamiset huoltoasemilla illalla myöhään -mikäli pienelle iltavapaalle tarjoutui mahdollisuus, autolenkit pitkin kaupungin pimeneviä iltoja, missään ei voitu käydä tai näyttäytyä, koska yhteisiä tuttuja saattoi olla- missä vain. </span></span></span></span></div>
<div dir="ltr">
<span style="font-family: "helvetica neue" , "arial" , "helvetica" , sans-serif; font-size: 1 00em;">Arkea helpotti osaltani se, että asuin kaksin tyttäreni kanssa ja lapsen isä kävi viettämässä aikaa lapsen kanssa vain viikonloppuisin, kun reissutöistään palasi. Tämä mahdollisti myös arkikohtaamiset. Tuleva mieheni taas karkasi kotoaan, kun nukutushommista tai kauppareissuista oli selvinnyt. </span><br />
<span style="font-family: "helvetica neue" , "arial" , "helvetica" , sans-serif; font-size: 1 00em;">Tyttö oli niin pieni, ettei osannut vielä kertoa, ketä meillä kävi, kun "äitin kaveri" näytti naamaansa kokoajan enemmän ja enemmän. </span><br />
<span style="font-family: "helvetica neue" , "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Se oli meidän parisuhteen tutustumisen aikaa ja salaisia kuherruskuukausia oli useita.</span><br />
<span style="font-family: "helvetica neue" , "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Nyt kun tuota aikaa miettii, tulee oikein hiki otsalle, mutta kaikessa kauheudessaan ja pelon virittämänä se oli myös maailman hienointa aikaa. Se tunnelataus, voima ja varmuus kaikesta oli älytön. Se tunne vaadittiin ja vaaditaan edelleen siihen, että tuollaisesta ja tälläisestä elämästä koskaan mitään tulisikaan. Niin kun pappi alttarilla sanoi "tahtokaa". Joka päivä pitää tahtoa.</span><br />
<span style="font-family: "helvetica neue" , "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "helvetica neue" , "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /></span>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-UPdooJRC6wM/XZZV0d3_YVI/AAAAAAAADaI/qjb9-LKZUEQ40JHDUQ6EV2PRCoyx_t7UgCLcBGAsYHQ/s1600/FB_IMG_1570133180501.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="800" height="320" src="https://1.bp.blogspot.com/-UPdooJRC6wM/XZZV0d3_YVI/AAAAAAAADaI/qjb9-LKZUEQ40JHDUQ6EV2PRCoyx_t7UgCLcBGAsYHQ/s320/FB_IMG_1570133180501.jpg" width="213" /></a></div>
<br />
<br />
<br />
<br />
<span style="font-family: "helvetica neue" , "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "helvetica neue", arial, helvetica, sans-serif;">Uusperheessä on erityisen tärkeää pitää huolta juuri parisuhteesta, se on kaiken alusta, onnistuminen koko hommalle. Tärkein liima ja edellytys uusperheen toimivuudelle.</span><br />
<span style="font-family: "helvetica neue" , "arial" , "helvetica" , sans-serif;"></span><br />
<span style="font-family: "helvetica neue" , "arial" , "helvetica" , sans-serif;"></span><br />
<span style="font-size: 1,00em;"><span style="font-family: "helvetica neue" , "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Meillä tilanne on se, kun yhteisiä lapsia ei ole- kaikki lapset ovat joka toinen viikonloppu samaan aikaan toisilla vanhemmillaan. Meille se on "vapaa viikonloppu". Tämä on meidän kahden yhteistä aikaa, mikäli sille töiden puitteissa aikaa löytyy. Välillä me käydään treffeillä, syömässä tai <span style="font-size: 1,00em;">viihtymässä. Välillä maataan pieruverkkaireissa sohvalla ja pidetään leffamaratoonia. Mennään metsään samoilemaan tai sitten siivotaan, pestään pyykkiä ja tehdään ruokaa taas mielinmäärin seuraavaa viikkooa varten. Pahin skenaario on kuitenkin se, kun tämä kaikki edellämainittu jää tekemättä ja viikonlopun päälle laskeutuu harmaa sadepilvi ja se vähäinen ja arvokas parisuhde aika meneekin riitelyyn, erimielisyyksien selvittelyyn tai johtaa monen päivän mököttämiseen. Silloin parisuhde on kaikista haavoittuvaisimmillaan ja "koko pakettia" ravisuttavassa tilassa. Se on surullista ja pettymisen aikaa. Pahimmillaan mieleen on näissä hetkissä tullut se, "miksi mää olen tässä? Olisko helpompaa erota? Kestetäänkö me tämä ja onko tämä kaiken tän arvoista?" Siinä hetkessä kysytään parisuhteen lujuutta, voimaa ja sitä edellä minittua tahtoa. Kuten missä tahansa parisuhteessa, myös meillä. Vaikka suurimmaksi osaksi me halutaan ja tahdotaan, niin valehtelisin jos väittäisin että meillä ei olisi räiskynyt. On ja paljon. Kyyneliä ja pettymyksiä, surua ja loputtomia murheita, niitä on ollut. Ja on edelleen.</span></span></span><br />
<span style="font-family: "helvetica neue" , "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Toki näitä harmaankin sävyjä elämään tarvitaan.</span><br />
<span style="font-family: "helvetica neue" , "arial" , "helvetica" , sans-serif;"></span><br />
<span style="font-family: "helvetica neue" , "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Mitä pienempiä lapset ovat, sitä helpompaa uusperheen syntyminen on. Onni on ollut se että lapset ovat olleen tosi pieniä silloin kun me ruvettiin meidän "leiriä pistämään pystyyn". Ajatus siitä, että nyt menisin äitipuoleksi perheeseen jossa puolison lapset olisivat teini-ikäisiä -siinä vasta olisikin sulateltavaa. Ei kiitos!</span><span style="font-family: "helvetica neue" , "arial" , "helvetica" , sans-serif;"></span></div>
<div dir="ltr">
<span style="font-family: "helvetica neue" , "arial" , "helvetica" , sans-serif; font-size: 1 00em;">Kun asiaa oikein mietin, niin kyllä mää uusperheeseen sitten kuitenkin lähtisin lasten ollessa pieniä, kun jo reippaasti toisella kymmenellä. Vai kumminpäin. Tämä on kyllä paha, molemmissa on puolensa. Kun lapset on pieniä, matka on pitkä ja ajatus siitä että te puolisosi kanssa vietätte kahdenkeskistä aikaa, on vain ajatus jossain kaukana mielikuvissa. Lasten suhtautuminen ja yhteen kasvaminen taas onnistuu ehkä paremmin. Kun lasten ollessa isompia ja lähempänä oman elämän itsenäistymistä, arkielämä kahdestaan on paljon lähempänä, mutta haasteet teini-ikäisten kanssa ovat varmasti toista luokkaa.</span><br />
<span style="font-size: 1,00em;"><span style="font-family: "helvetica neue" , "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Minkälaista elämä näissä kahdessa vaihtoehdossa on, on kuitenkin hyvin erilaista johtuen<span style="font-size: 1,00em;"> siitä minkä ikäisiä lapset ovat uusperheen alkaessa.</span></span></span><br />
<span style="font-family: "helvetica neue" , "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "helvetica neue" , "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Perheen muodostamisen ja uusperheen tulevaisuuden kannalta tässä on se tärkein hetki. Perheytyminen.</span><span style="font-family: "helvetica neue" , "arial" , "helvetica" , sans-serif;"></span><br />
<span style="font-family: "helvetica neue" , "arial" , "helvetica" , sans-serif;"></span><br /></div>
<div dir="ltr">
<span style="font-family: "helvetica neue" , "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Kaikille uusi tilanne ja elämänvaihe alkamassa. Uusperhe. </span><br />
<span style="font-family: "helvetica neue" , "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Kun me oltiin jo varmoja että tätä me halutaan ja tähän me ryhdytään. Oli aika vaalia tilanteita jossa me kohdattiin kaikki toisemme. Meidän tapauksessa tämä vaihe kävi yllättävänkin helposti ja jouhevasti. Me oltiin jo entuudestaan tuttuja toisillemme, myös meidän lapset. Herranjestas, aviomieheni voisi ihan hyvin olla lapseni kummisetä. Onneksi ei ole. </span><br />
<span style="font-family: "helvetica neue" , "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Saman vuotiset tytöt- kuinka täydellistä ja pari vuotta nuorempi poika. Pieni taapero. </span><br />
<span style="font-family: "helvetica neue" , "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Yhtäkkiä ruokapöydässä istui kolme teletappia ja käskytys vanhalta alikersantilta tuli kuin luonnostaan. Siinähän ne meni, vasemmalla kädellä. Lapset yhteisissä leikeissä ja tunne, kun aina oltaisi yhdessä oltukin. Eihän lapset edes tiennyt, mitä oli tapahtumassa..</span><br />
<span style="font-family: "helvetica neue" , "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Me vietettiin paljon aikaa yhdessä ja ajan saatossa kasvettiin perheeksi.</span><br />
<span style="font-family: "helvetica neue" , "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Kuinka helpolta se silloin tuntuikaan. </span><br />
<span style="font-family: "helvetica neue" , "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div dir="ltr">
<span style="font-family: "helvetica neue" , "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Kaiken tämä keskellä piti muistaa, että uusperhe on myös uusi mahdollisuus. Se voi olla korjaava kokemus kaikille osapuolille, myös lapsille. Ei sen tarvitse olla huono asia vaikka me molemmat tahoillamme erosimmekin ja ydinperhe molemmilla hajosi. Ajatus käy kuitenkin surullisena mielessäni, joka juontaa juurensa omasta lapsuudesta. Olenhan itsekin erolapsi, perheestä jossa vanhempani erosivat. Muistan sitä lapsena miettineeni, voikun vanhempani palaisivat yhteen. Nyt aikuisena ymmärrän tietysti eritavoin. Ei se olisi ollut mitenkään päin parempi asia.</span><br />
<span style="font-family: "helvetica neue" , "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "helvetica neue" , "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Meille molemmille ero oli onni. Ja näin uskon sen myös lapsille olevan. Lapsille tärkeintä on saada rakkautta ja tulla rakastetuiksi. Kokea lämpöä ja huolenpitoa, elää mahdollisimman tasapainoista ja normaalia elämää. Saada turvallisuuden tunteen tuovat rajat. Myös onnelliset ja hyvinvoivat vanhemmat ovat edellytys onnelliselle lapsuudelle. Näistä asioista koostuu terve kasvuympäristö lapselle, ei siitä ovatko hänen biologiset vanhemmat yhdessä vai ei. Lasten takia on väärä syy olla yhdessä, huonossa parisuhteessa, kyllä lapsetkin nämä asiat aistivat. </span><br />
<span style="font-family: "helvetica neue" , "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Me käydään nyt samaa keskustelua näistä asioista tällä hetkellä "meidän lasten" kanssa, omani kanssa erityisesti. Hän kysyy, "miksi sinä ja iskä erositte ja voisitteko te enään koskaan palata yhteen?"</span><br />
<span style="font-family: "helvetica neue" , "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Toisaalta tuntuu vaikealta selittää ja sanoittaa, lapsentahtisesti, siten että hän edes yhtään pystyisi ymmärätämään, miksi niin kävi? Ja todeta, että ei me kyllä voida. Tuntuu pahalta sanoa se ääneen, kun itse muistaa pettymyksen, omasta lapsuudesta. Tämä tosiasia ei onneksi poista sitä totuutta, että hänkin on varmasti onnellinen siitä että äiti on nyt onnellinen. Ja näin ollen lapsi. Lapset.</span><br />
<span style="font-family: "arial";"><br /></span>
<span style="font-family: "arial";">Ja kyllä. Kyllä uusperhe rakentuu parisuhteen ja vilpittömän rakkauden varaan. Rehellisesti sanottuna, en mä kestäisi uusperhe-elämää ilman sitä tunnetta jota mieheltäni saan. Tai jos meiltä puuttuisi kemia ja intohimo. Äärimmäinen yhteen kuuluvuuden tunne. Rakkaus ja ystävyys.</span><br />
<span style="font-family: "helvetica neue" , "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Me tehtiin kahdesta rikkinäisestä, yksi ehjä ja kokonainen. Silloin syntyi meidän perhe, huiskispläiskis, niinkuin ystävät meitä nykyään kutsuvat.</span><br />
<br />
<br />
<br /></div>
<br />Uusperhemutsin elämäähttp://www.blogger.com/profile/16670964132971161613noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-482332505053793020.post-61052396026496535482019-09-28T15:55:00.002-07:002019-09-29T13:36:23.903-07:00Äiti vs. äitipuoli <div dir="ltr">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;">Pikkutyttönä sitä ajatteli että haluan paljon lapsia. Ajatus, mikä varmasti monella tytöllä lapsena on.</span><br />
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;">Musta tulee suurperheen pullantuoksuinen äiti.</span><br />
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;">Olin mieltänyt itseni aina äidilliseksi, rakastavaksi, lämpöiseksi jolla on monta OMAA lasta.</span><br />
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;">Äitikin aina sanoi mulle, kun teinihöyryissäni koettelin hänen hermokapasiteettiaan, olin oikea "pissis" että toivottavasti sää saat ainakin viis tyttöö, niin saat maistaa omaa lääkettäs.</span></div>
<div dir="ltr">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;">No ei tullu viittä tyttöä, tuli jotain ihan muuta.</span><br />
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;">Yksi tyttö, joka on kyllä koetellut alusta sen verran että tiedän nyt mitä äitini aikanaan tarkoitti.</span><br />
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;">Ja sitten kaksi bonuslasta. Puff.</span></div>
<div dir="ltr">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;">Yhdeksän vuotias tyttöni -kuten myös bonustyttö, kulkee "adduissa", valitsee aamuisin itse vaatteensa, on hyvin tietoinen miten hiukset pitää olla.</span><br />
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;">Kaikilla on tiktokit, whatsappit, squisit ja slimet. Älä ragee, lol ja mitä näitä nyt on.</span><br />
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;">Kauhistelen jo etukäteen pian alkavaa taistelua ulkohousujen käytöstä, koska "ei muillakaan oo".</span><br />
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;">Taannoin hänen syntymäpäivillään, kun oli toistakymmentä kaveria kutsuttu koolle, intouduin siinä tanssahtelemaan jonkun minulle vieraan nykyartistin tahdittamana, lapsi sanoi "äiti, lopeta sä oot nolo".</span><br />
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;">Usein puhun myös meidän kissalle (joo, olen ehkä oikeasti nolo), kuulen kun lapsi sanoo kylässä olevalle kaverilleen, "älä välitä, mun äiti on vähän outo".</span></div>
<div dir="ltr">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;">Palaan miettii itseäni nuorena. Mä en varmaan tehnyt mitään noista yhdeksän vanhana. Tai sanonut mun äitiä noloksi (se aika tuli hiukan myöhemmin). Vaikka muistan yhdenkin kerran joka jostain syystä on painautunut verkkokalvoilleni</span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;">Kaveri tulee kysymään mua ulos, äiti avaa oven violetin värisissä jumppatrikoissa, jossa päällä strigimallinen body. Voi hyvä luoja, nyt kun sitä mietin..Mut se oli sillon in.</span><br />
<div dir="ltr">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;">Täytyy oikein miettiä mitä silloin tehtiin kun itse olin kolmosella. No sen muistan että haalarissa ja kypärämyssyssä mentiin. KYPÄRÄMYSSY, APUA! Eikö vauvoilla pidetä sellaisia? Ei varman niilläkään enään.</span><br />
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;">No, ei se silloin ollu mitenkään outoa tai naurettavaa. Kaikilla semmoset oli. Ja kolitsipuku. Ei ollu puhelimia tai muitakaan älylaitteita. Painettiin pihoilla aamusta iltaan, syömässä oli pakko välillä käydä.</span></div>
<div dir="ltr">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;">Toista se on nykyään.</span><br />
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;">Kyllä maailma muuttuu kokoajan. Nyt itse vanhenpana huomaa, kuinka 25 vuodessa moni asia on tosi erilaista. Huomaan tasapainottelevani tämän asian kanssa usein. Kyllä toivoisin että meillä katteltas vaikka muumeja tai leikkisivät vielä barbeilla. Sen sijaan, varsinkin tytöt, on paljon tietoisempia asioista nuorempana, kun mitä itse on samanikäisenä ollut. Onko se sitten hyvä vai huono asia. Varmasti molempia.</span></div>
<div dir="ltr">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;">Niin ja siihen äitiyteen.</span><br />
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;">Käytännössä koen olevani kolmen lapsen äiti. Vaikka biologisesti olen sitä yhdelle. Uusperheessä tämä on se asia johon et voi itse vaikuttaa.</span><br />
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;">Äitipuolena rooli, se on tosi epäreilu rooli. Rooli josta harvemmin kukaan tulee taputteleen olkapäälle, että hienosti sää vedät. Päinvastoin omassa ajatuksissa tunnen olevani usein huono ja epäonnistunut. </span><br />
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;">Nuo ei-biologiset lapset, saisivat he varmasti paremmankin. Miksi niitten isä on just mun kanssa? </span><br />
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;">Sun tehtävä on kuitenkin laittaa ruokaa ihan kaikille, pestä ihan kaikkien lasten(ja ostaa) vaatteet, toimia sairaanhoitajana, kuskina ja kasvattajana, ihan kaikille. Hyväksyä, myös ne ärsyttävät piirteet ja sietää silmien pyörittelyä, kun eteen laitetaan 'ei just sitä sun lempiruokaa'. Voin kertoa että jos se on vaikeaa oman lapsen kanssa, niin se on potenssiin tuhat bonusten kanssa.</span><br />
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;">Pure hammasta.</span><br />
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;">Edelleen noi vaatteet lojuu keskellä lattiaa, vaikka juuri sanoin siitä. Bonukset juoksee aamu seittemältä ympäri taloo kun matikankirja jäi ylös ja multa puuttuu sukat. Sormikkaat!?? -no ne on siellä mihin sä olet ne laittanut. Samoten kengät. Poika poraa räkä poskella kun isänsä hoputtaa. Homma kun ei toimi. Poika ei jaksa, on väsynyt ja veltto. Keskittyminen herpaantuu kun pitäisi laittaa kenkiä jalkaan, katse harhailee jossain ja ajatus on tyhjä. Minä hoputan, isänsä hoputtaa, minä ärsyynnyn, isänsä lähtee ovesta ulos ja huutaa että auto lähtee nyt. Koulu alkaa 17 minuutin päästä ja matka ottaa aika tarkasti 25minuuttia aamuruuhkassa.</span></div>
<div dir="ltr">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;">Kun tää joka aamunen rumba on juostu, siitäkin huolimatta, että oot joka ikinen päivä sanonut noin tuhat kertaa, että laittakaa kaikki vaatteet ja tavarat illalla valmiiksi, huikkaan ulko-ovesta kun auto jo liikkuu, toisen bonuksen reppu jäi.</span><br />
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;">Huhhuh. Laitan oven kiinni. </span><br />
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;">On hiljasta. Vain minä ja mun lapsi (joka lähtee myöhemmin kouluun) jäädään kotiin. Nyt mä tunnen rauhan.</span><br />
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;">Nyt mun sieluni valtaa hyvänolon tunne ja rakkaus. Nyt voin halailla ja pussailla mun lasta, mielinmäärin, ilman että mun tarvii miettiä voinko tehdä niin muiden läsnäollessa. Mitä bonus ajattelee, jos en tee hänelle samoin. Otan kyllä kainaloon, mutta en pussailee puhki ja tunnusta maailman suurinta rakkautta.</span></div>
<div dir="ltr">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;">Ajattelen samalla kun hipsutan lapseni selkää, että oonko mä huono ihminen, äitipuoli? Miksi mää en tee näin bonuksille ja tarvisko mun tehdä? Tarviiko toisen lapsia rakastaa?</span><br />
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;">Mun mielestä ei.</span><br />
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;">Tottakai mä heistä välitän ja he ovat mulle tärkeitä, mutta en mä koe samanlaista rakkautta ja kiintymystä heihin kun omaani. Tietenkään. Eihän ne ole mun lihaa ja verta, enkä ole heitä 17 tuntia synnyttänyt tähän maailmaan. </span><br />
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;">Onko se sallittu tunne? Kuka sen määrä ketä rakastat? Voiko sitä tehdä väkisin tai voinko teeskennellä?</span><br />
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;">Ei, siihen mä en lähde. Mä olen rehellinen, aito ja suora. Mun ei tarvitse esittää mitään tai tehdä mitään teennäisesti. Ja kyllä lapsetkin sellaisen aistii, jos rupeisin esittämään jotain muuta mitä mä olen. Me ollaan kasvettu yhdessä näihin rooleihin. He tietävät minkälainen aikuinen ja äitipuoli olen heille ja äiti omalleni. Järjestän kaikille kivoja juttuja, käydään shoppailemassa, leffassa, syömässä. Piirrellään, jutellaan ja tehdään kampauksia. Leivotaan ja höpistään, eniten tyttöjen kesken. Ollaan kainalokkain ja annetaan iltapusut ja halit. Pidän itseäni enemmänkin huoltaja, pidän tärkeänä että kaikki saa oikeanlaista ravintoa ja jokainen nukkuakseen riittävästi, oppivat siihen kuinka muita ihmisiä kohdellaan, katsotaan silmiin ja avataan ovi vanhemmille. Kunnioitetaan vanhempia ja muita ihmisiä. </span><br />
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;">Se on mun tapa osoittaa rakkautta. Yritän omalla tavallani kasvattaa heistä hyviä aikuisia, niitähän tässä on tarkoitus saada aikaiseksi. Yritän parhaani mukaan olla paras pahdollinen äidinmalli ja tärkeä ihminen. Tätä kaikkea, heille kaikille. </span></div>
<div dir="ltr">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;">Mietin paljon, kuinka erilaista olisi, jos kaikki kolme olis mun ja mieheni yhteisiä lapsia.</span><br />
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;">Kuinka erilainen on ydinperhe vs. uusperhe. Näiden tunteiden tasapainottelua joka päivä. On sun lapset ja mun lapset. Niin se vaan on, eikä sitä mikään tosiasia muuksi muuta.</span><br />
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;">Vaikkakin alusta pitäen ollaan puhekielessä puhuttu "meidän lapsista" kaikista tasapuolisina ja samanarvoisina. Kaikille on samat säännöt ja samat rangaistukset. Kaikki komentaa kaikkia ja molemmat aikuiset on meidän perheen isä ja äiti. Mun tyttö kutsuu miestäni isäksi. Bonukset kutsuu mua nimellä ja mulle se on tosi jees. En tiedä, mua saattaisi ahdistaa jos he sanoisivat mua äidiksi. Se tuntui meidän tapauksessa teennäiseltä. En mä ole heidän äiti, enkä sen roolin päälle ole koskaan halunnut astuakaan.</span><br />
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;">Jos ajattelen asiaa toisinpäin. Ei musta tuntuisi kivalta jos mun tytär kutsuisi jotain muuta naista äidikseen.</span><br />
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;">En tällä tarkoita kuitenkaan sitä, etteikö niin voisi tehdä tai toimia. Joka perheessä voi sanoa kukin miten itselle parhaalta tuntuu, meillä tää on toiminut näin. Ja ehkä se menee parhaiten niin kuinka lapset sen itselleen ominaisekseen kokee.</span></div>
<div dir="ltr">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;">Useasti mietin, pohtiiko meidän kaverit tai läheiset sitä että halutaanko me yhteisiä lapsia. Tai miksi meillä ei niitä ole. No, sehän ei kenellekään varsinaisesti kuulu, mutta mäkin mietin sitä usein. Ja me miehen kanssa ollaan väännetty ja käännetty tätä aihetta monesti. Se on tosi ristiriitainen asia ja mulle itselleni edelleen, vielä monen yhteisen vuoden jälkeenkin. Mä en oikeasti tiedä haluanko. Välillä haluan ja välillä en missään tapauksessa. </span><br />
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;">No mistä se sitten johtuu?</span><br />
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;">Se johtuu pelosta, jäänkö yksin kuten ekalla kerralla? - no en. Se että me saataisiin yhteinen lapsi, olisi varmaan kaikista asioista "helpoin juttu" meille. Meidän lapsella olisi isä joka hoitaa hommansa ja vastuunsa, sitä mun ei tarvisi pelätä, kävis kuinka tahansa. </span><br />
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;">Pystynkö ja jaksanko, olenhan melkein kymmenen vuotta vanhempi kuin viimeksi. </span><br />
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;">Kaikki pitäisi aloittaa alusta. Koko rumba, nyt jo kun muut lapset ovat sen verran isoja ja vähän enemmän itsenäisiä. Olenko siis mukavuudenhaluinen? Mutta kestääkö meidän parisuhde ja perhe-elämä sen? En halua toista erolasta. No sen spekulointi on yhtä epävarmaa, kun että sataako huomenna. </span><br />
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;">Todellisuudessa mietin järjellä sitä, "meillä on jo kolme lasta". Yksi heistä erityistä tukea ja ohjausta vaativa jolla paljon haasteita sosiaalisten suhteiden luomisessa, aistiherkkyyksiä. Motorisia taitoja harjoitellaan paljon ja liuta muita asioita jotka vievät kahden lapsen verran aikaa, vaivaa ja hermoja. Niin, ja tämä pieni viaton poika oli se minun akilleen kantapääni. Tämä sama poika, jonka vuoksi me miehen kanssa eniten riidellään. Näkemys ja kasvatus eroja. Hän ajattelee ja näkee tilanteet vahvasti vanhemman silmin ja minä kolmantena ospuolena, kuplan ulkopuolelta. </span><br />
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;">Jaksanko ja pystynkö enään äidiksi? Onko tämä syy jonka vuoksi mahdollisesti luovun tai jätän haluamatta lisää lapsia. Onko se oikein minua tai yhtälailla miestäni kohtaan? Hänhän haluaa lisää lapsia. </span></div>
<div dir="ltr">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;">Tottakai mä aikuisena ihmisenä mietin näitä. Toisinaan suren sitä, että onko juuri se uusperhe syy siihen että luopuisin haaveilemasta toisesta biologisesta lapsesta, mikäli nyt edes luoja sellaisen soisi. Eihän sitäkään voi etukäteen tietää. Aina on mahdollisuus myös sille, että lasta ei tule, vaikka sitä yritettäisiin. Vai olisiko se pelkästään positiivinen asia joka hitsaisi meidät kaikki vielä lähemmäksi toisiamme, yhdistäisi ja perheyttäisi? </span><br />
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;">Voi kun olisi kristallipallo. </span></div>
<div dir="ltr">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;">Mä uskon kohtaloon tosi vahvasti. Kaikki se minkä on tarkoitus tapahtua, tapahtuu! </span></div>
<div dir="ltr">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-2I1CA7kb3h0/XY_i5C4B_4I/AAAAAAAADXc/8j5DU7TeOYIkaq2A19q0pb5rCObOujc4wCEwYBhgL/s1600/IMG_20180730_210525.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="320" src="https://1.bp.blogspot.com/-2I1CA7kb3h0/XY_i5C4B_4I/AAAAAAAADXc/8j5DU7TeOYIkaq2A19q0pb5rCObOujc4wCEwYBhgL/s320/IMG_20180730_210525.jpg" width="240" /></a></div>
<div dir="ltr">
<br /></div>
Uusperhemutsin elämäähttp://www.blogger.com/profile/16670964132971161613noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-482332505053793020.post-87583425703504170262019-09-26T05:17:00.001-07:002019-09-26T05:17:51.852-07:00Mitä on kiitollisuus?<span style="font-family: "Helvetica Neue", Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: x-small;">Monesta asiasta kyllä saa olla kiitollinen. Kuten esimerksiksi ystävistä ja ihmisistä joita meillä on ympärillä. Valtaosa ystävistä ja tuttavista on ollut alusta asti meidän tukena ja apuna. Ollaan saatu ymmärrystä, kuuntelevia korvia ja myötätuntoa osaksemme, joka on ehdottomasti ollut tärkein asia, mitä perheen ulkopuolelta voi saada. </span><br />
<span style="font-family: "Helvetica Neue", Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: x-small;">Kyllä meillä ystävät on perhettä! Ilman heitä, tosi moni asia olisi toisin.</span><br />
<span style="font-family: "Helvetica Neue", Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: x-small;">Millon on ollut ystävä laittamassa makaroonilaatikkoa kiljuville lapsille, kun toinen auttaa hakeemaan uutta lipastoa joka mun oli nyt just saatava. Vaari hakemassa lapsia tarhasta, kun molemmat vanhemmat on töissä. Joku lähtee potkiin palloo kentälle, kun äitiltä tulee savu korvista, mummu hälytetään hakeen lapsi reeneistä ja ne lukemattomat kerrat, kun lapset ovat ollut hoidossa, sillon kun iskä on keikalla...</span><br />
<span style="font-family: "arial";"><br /><span style="font-family: "Helvetica Neue", Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: x-small;"></span></span><br />
<span style="font-family: "Helvetica Neue", Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: x-small;">Mä olen multitaskaaja. Sanan varsinaisessa merkityksessä. Koen olevani parhaimmillani, kun on sata rautaa tulessa ja langat omissa käsissä. Kokoajan vähän kiire ja tunne että ennekun yksi asia on saatettu loppuun toinen on jo alkamassa. Ruuanlaitto, pyykkien lajittelu ja työpuhelu onnistuu ihan hienosti samanaikaisesti. Kolmen työkalenterin synkronointi samalla kun perunat kiehuu kattilassa ja Whatsappi laulaa, nin että jos nyt jätät vastaamasta, niin kuitti on välitön "Anneli, vastaa".</span><br />
<span style="font-family: "Helvetica Neue", Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: x-small;">Rakastan järjestelmällisyyttä ja organisointia. Haluan että asioilla oma paikka ja järjestys.Pinneillä ja ponnareilla on omat lokerot ja astiat pitää olla kaapissa tietyillä paikoilla, ja sohvatyynyt kivasti siinä niin. Todellisuudessahan ne harvemmin on.</span><br />
<span style="font-family: "arial";"><span style="font-family: "Helvetica Neue", Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: x-small;">Se on mun valttikortti uusperheessä, ilman sitä taitoa, oltais monesti oltu väärillä raiteilla.</span></span><br />
<span style="font-family: "Helvetica Neue", Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: x-small;">Tästä piirteestä johtuen, mun on erittäin vaikea pyytää apua. En tiedä miksi. En tarkoita sitä epäluottamuksena tai etteikö toinen voi tehdä asioita samoin kun itse teen. </span><br />
<span style="font-family: "Helvetica Neue", Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: x-small;">Mun pää vaan sanoo mulle, että kyllä mä tän hoidan. Mä pärjään kyllä.</span><br />
<span style="font-family: "Helvetica Neue", Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: x-small;">Varmaan joku hallitsemisen ja pärjäämiseen tunnelukko melko aktiivisena, hah.</span><br />
<span style="font-family: Arial;"><br /><span style="font-family: "Helvetica Neue", Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: x-small;"></span></span><br />
<span style="font-family: "Helvetica Neue", Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: x-small;">Josta päästäänkin aasiniltana siihen, että mut on kasvatettu niin. Nyt mä sen tajuan. </span><br />
<span style="font-family: "Helvetica Neue", Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: x-small;">Aina on pitänyt pärjätä. Mitä enemmän "paska lentää käkättimeen" sitä hanakammin on kehotettu jaksaan ja pärjään. -Kyllä sä selviät. </span><br />
<span style="font-family: "Helvetica Neue", Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: x-small;">Ensimmäiset yh-mutsivuodet. 6kk vauva kainalossa, kun lähdin sielu riekaleina entisestä elämästä, yksin koliikkivauvan kanssa. Valvotut yöt, uhmat ja kiukuttelut. -Kyllä sää pärjäät. Ero lapsen isästä, asunto-osakkeen myynti josta velkaa jäi kymmeniä tuhansia, koska millään mulla ei ollut merkitystä kun, pois on päästävä!</span><br />
<span style="font-family: "Helvetica Neue", Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: x-small;">Uusperheen haasteet. Kaksi vuotta kestänyt oikeudenkäynti lasten elämästä, henkistä väkivaltaa, vääryyttä ja epäoikeudenmukaisuutta. Sabotointia lasten kustannuksella. </span><br />
<span style="font-family: Arial;"><span style="font-family: "Helvetica Neue", Arial, Helvetica, sans-serif;"><span style="font-size: x-small;">Katastrofin ainekset ovat valmiit, s<span style="font-family: Arial;">uhde ajautuu kriisiin. </span></span></span></span><br />
<span style="font-family: Arial;"><span style="font-family: "Helvetica Neue", Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: x-small;">On terapiaa, perhetyötä, sosiaalityöntekijöitä, lastesuojeluilmoituksia, neuvolaa, psygolokia, perhetyöntekijöiättä, opettajia, rehtoreita. Tittelien lista on loputon.</span></span><br />
<span style="font-family: "Helvetica Neue", Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: x-small;">Masennus, hah. Se tätänykyä kansansairaudeksikin nimetty "teinien muotivillitys"? Sekö, mitä on coolia sanoa sairastavansa, kun on niin puhki ja poikki ja vähän väsyttää. </span><br />
<span style="font-family: "Helvetica Neue", Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: x-small;">(Ei, mä en lähde nyt tähän tässä yhtään sen syvemmin). </span><br />
<span style="font-family: Arial;"><span style="font-family: "Helvetica Neue", Arial, Helvetica, sans-serif;"><span style="font-size: x-small;">En missään nimessä kyseenalaista tätä sairautta. "<span style="font-family: "Helvetica Neue", Arial, Helvetica, sans-serif;"><em>Masennus on yleinen mielenterveyden häiriö ja vakava kansanterveydellinen ongelma, joka aiheuttaa työkyvyttömyyttä". </em></span></span></span></span><br />
<span style="font-family: Arial;"><span style="font-family: "Helvetica Neue", Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: x-small;">Se on vakava asia. </span></span><br />
<span style="font-family: Arial;"><span style="font-family: "Helvetica Neue", Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: x-small;">Tämäkin ajatusmalli omassa päässä muuttuui vasta, kun lääkäri sen sanoi. Mä olin menossa hakemaan kilpirauhasen vajaatoiminta- diagnoosia. </span></span><br />
<span style="font-family: Arial;"><span style="font-family: "Helvetica Neue", Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: x-small;">Keskivaikea masennus. Ole hyvä! </span></span><br />
<span style="font-family: Arial;"><span style="font-family: "Helvetica Neue", Arial, Helvetica, sans-serif;"><span style="font-family: Arial;"><span style="font-family: "Helvetica Neue", Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: x-small;">Mullako? Ei voi olla, määhän olen se joka pärjää. Tosta nappia naapaan ja saikulle. Saikulle? Määhän olen yrittäjä ja mun puoliso on juuri irtisanonut itsensä päivätöistä. Ei tule kuuloonkaan..</span></span></span></span><br />
<span style="font-family: Arial;"><span style="font-family: "Helvetica Neue", Arial, Helvetica, sans-serif;"><span style="font-family: "Helvetica Neue", Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: x-small;">Spodylolyysi, nikamasiirtymä, lanneranka murtunut ja välilevy tuhoutunut, "pahimmassa tapauksessa sä halvaannut" sanoi lääkäri. No ei sen kummempaa sitten.</span></span></span><br />
<span style="font-family: "Helvetica Neue", Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: x-small;">Lähipiirin sairastuminen ja työkyvyttömyys, miehen väsymys ja uupumus, uniapnea ja keuhkosairaus, vaarin kuolema. </span><br />
<span style="font-family: Arial;"><span style="font-family: "Helvetica Neue", Arial, Helvetica, sans-serif;"><span style="font-size: x-small;">Ja mummu, muistisairas mummu. Oman elämäni idoli, hän on seuraava. Hänen poismenoa pelkään enemmän kun mitään. <span style="font-family: Arial;">Entäs mun vanhemmat? Missä he ovat? Mun äiti ja isä, ne ihmiset joita me kaikki tarvitaan eniten maailmassa. Ne on olemassa, mutta ei sillä tasolla mitä haluaisin heidän olevan. Kipuilen näiden ihmissuhteiden kanssa heti seuraavaksi eniten, sitten erityisen bonuspojan. Siinäpä hän. Pieni ja viaton poika, mun uusperhe-elämän akilleen kantapää. Kuinka (kaikki) tämä ihmisuhde onkaan tehnyt arjesta välillä helvetillistä. </span></span></span></span><br />
<span style="font-family: "Helvetica Neue", Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: x-small;">Kappas, kuinka kävikään. ASUMUSERO. Rakkaan aviomieheni 40.vuotis päivä -minä pistin nimeni vuokrasopimukseen. </span><br />
<span style="font-family: Arial;"><br /><span style="font-family: "Helvetica Neue", Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: x-small;"></span></span><br />
<span style="font-family: "Helvetica Neue", Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: x-small;">Miksi aina vaan pitää pärjätä? Koska mää saan olla heikko ja hauras, vailla apua ja huolehtimista, syliä ja lämpöä. Itkeä kuin pieni vauva räkä poskella. Huutaa ja tulla lohdutetuksi. Tai saanhan mä, mutta kun en osaa. Mies sanoo mulle vähän väliä, että mulle olisi paras asia se, kun sä tulisit ja itkisit mun kainaloon.</span><br />
<span style="font-family: "Helvetica Neue", Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: x-small;">Mistä se juontaa juurensa, se ainainen pärjääminen? Vai onko osa meistä vain sen rotuisia, pärjääjiä?</span><br />
<span style="font-family: Arial;"><br /><span style="font-family: "Helvetica Neue", Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: x-small;"></span></span><br />
<span style="font-family: "Helvetica Neue", Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: x-small;">Oon vasta nyt aikuisena, ihan muutaman viime vuoden aikana ruvennut miettiin tota ja kuulosteleen omaa toimintaani. Miks mä toimin niinkun toimin. Miksi multitaskaan ja vaan pärjään? Mitä kauheampi suru tai murhe mun käsillä on, takaraivossa jyskyttää "kyllä sä pärjäät. Ei helkutti, ei mun tartte. Mä voin epäonnistua ja olla väsynyt. Surullinen ja alakuloinen, jos siltä tuntuu. Mullakin on oikeus hapertua ja lamaantua. </span><br />
<span style="font-family: Arial;"><span style="font-family: "Helvetica Neue", Arial, Helvetica, sans-serif;"><span style="font-size: x-small;">Vai onko, taas se ajatus sieltä tulee. En voi. <span style="font-family: Arial;">Kuka<span style="font-family: Arial;"><span style="font-family: Arial;"><span style="font-family: Arial;"><span style="font-family: Arial;"><span style="font-family: Arial;"><span style="font-family: Arial;"> pyörittää arjen kun äiti on pois pelistä. (no mies, miksei se käy?)</span></span></span></span></span></span></span></span></span></span><br />
<span style="font-family: Arial;"><span style="font-family: Arial;"><span style="font-family: Arial;"><span style="font-family: Arial;"><span style="font-family: Arial;"><span style="font-family: Arial;"><span style="font-family: Arial;"><span style="font-family: Arial;"><span style="font-family: Arial;"><span style="font-family: Arial;"><span style="font-family: Arial;"><span style="font-family: Arial;"><span style="font-family: Arial;"><span style="font-family: Arial;"><span style="font-family: Arial;"><span style="font-family: Arial;"><span style="font-family: Arial;"><span style="font-family: Arial;"><span style="font-family: Arial;"><span style="font-family: Arial;"><span style="font-family: Arial;"><span style="font-family: Arial;"><span style="font-family: Arial;"><span style="font-family: "Helvetica Neue", Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: x-small;">Leipä pitää saada pöytää. Dadlinet paukkuu..</span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span><br />
<span style="font-family: Arial;"><span style="font-family: Arial;"><span style="font-family: Arial;"><span style="font-family: Arial;"><span style="font-family: Arial;"><span style="font-family: Arial;"><span style="font-family: Arial;"><span style="font-family: Arial;"><span style="font-family: Arial;"><span style="font-family: Arial;"><span style="font-family: Arial;"><span style="font-family: Arial;"><span style="font-family: Arial;"><span style="font-family: Arial;"><span style="font-family: Arial;"><span style="font-family: Arial;"><span style="font-family: Arial;"><span style="font-family: Arial;"><span style="font-family: Arial;"><span style="font-family: Arial;"><span style="font-family: Arial;"><span style="font-family: Arial;"><span style="font-family: Arial;"><span style="font-family: Arial;"><span style="font-family: "Helvetica Neue", Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: x-small;">Pitäisi oppia olemaan itselleen armollinen. Tätä mä vasta harjoittelen.</span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span><br />
<span style="font-family: Arial;"><br /><span style="font-family: "Helvetica Neue", Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: x-small;"></span></span><br />
<span style="font-family: "Helvetica Neue", Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: x-small;">Josta päästäänkin taas siihen kiitollisuus asiaan ja ystäviin, jolla aloitin. </span><br />
<span style="font-family: "Helvetica Neue", Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: x-small;">Näiden elämässäni tulleiden ja olevien kokemusten myötä, olen oppinut sen, että ystävät ja läheiset ovat kultaakin kalliimpia. Ja sanomattakin selvää että se oma puoliso, se ihminen joka kanssa tätä elämää joka päivä elät.</span><br />
<span style="font-family: "Helvetica Neue", Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: x-small;">Ne on niitä ihmissuhteita joita tulee vaalia, arvostaa ja rakastaa. Ystävät ja perhe </span><br />
<span style="font-family: "Helvetica Neue", Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: x-small;">on kuitenkin niitä jotka ovat ikuisia. Ei kaikki, mutta ne parhaimmat. Ne joiden on tarkoitus olla ja jäädä. </span><br />
<span style="font-family: "Helvetica Neue", Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: x-small;">Miehiä ja naisia tulee ja parisuhde voi loppua, mutta ystävyys, vanhemmuus ja sisarukset ovat ikuisia.</span><br />
<span style="font-family: "Helvetica Neue", Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: x-small;">Pyrin siihen että olen roolikartassani hyvä ystävä. Niissä määrin kun pystyn ja kykenen. </span><br />
<span style="font-family: "Helvetica Neue", Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: x-small;">Se on vähintä vastarakkautta mitä voin läheisilleni antaa. Yritän aina ensiksi kysyä "mitä sulle kuuluu" ja ehdottaa tapaamisia ja yhteisiä tekemisiä. Nautin suuresti kun me ystäväporukassa istutaan, parannetaan maailmaa ja jaetaan kokemuksia. Mulla on muutama erittäin hyvä ja läheinen ystävä, joiden kanssa pidän tiiviisti yhteyttä. Ihan päivittäin, kokoajan. Niillä mä jaksan eteenpäin. Aina ei löydy oikeita sanoja tai ratkaisuja, mutta tunne siitä että mua kuunnellaan ja mun asioista ollaan kiinnostuneita, saa mut tuntemaan itseni tärkeäksi.</span><br />
<span style="font-family: "Helvetica Neue", Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: x-small;">Vanhempiani nään liian harvoin, äitiäni enemmän. Pyrin heilläkin käymään kysymässä kuulumisia, edes joskus ja silloinkin kun oma kovalevy on täynnä.</span><br />
<span style="font-family: "Helvetica Neue", Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: x-small;">Sitten se mummu. Maailman paras mummu. Hän on hoitokodissa ja hädin tuskin tietää kuka mä olen. Oon tehnyt alitajuisesti jo pitkään surutyötä irtipäästämisestä. Me ollaan oltu aina todella läheisiä, ja hän onkin mulle kuin toinen äiti. Olen viettänyt suuren osan lapsuudestani heillä ja monet arkipäivän opit on mummulta opittuja. Olen kiitollinen, että kohta 35 vuotiaana, mulla on hänet edelleen.</span><br />
<span style="font-family: "Helvetica Neue", Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: x-small;">Ihmissuhde ympyrään kuuluu vielä liuta sisaruksia, kolme veljeä. Kaksoset ovat kolmisen vuotta nuorempia ja perheen iltatähti, 16 vuotta nuorempi.</span><br />
<span style="font-family: "Helvetica Neue", Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: x-small;">Heidän kanssa mulla on "ihan hyvät välit" mutta ihmissuhdetyötä heidänkin kanssaan kehitetään. Joka kerta kun me tavataan, isosiskon roolissä "mäkätän", kun ei taaskaan teistäkään ole kuulunut. Oon viinilasin ääressä yrittänyt vanhemman sisaruksen ominaisuudessa selittää, että me ollaan muuten sitten ne tyypit, kun meidän vanhemmista aika jättää, jotka jäädään jäljelle. Että parempi olis ruveta soitteelen siskolle :D</span><br />
<span style="font-family: "Helvetica Neue", Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: x-small;"><br /></span><br />
<span style="font-family: "Helvetica Neue", Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: x-small;">Ihana, reipas, omatoiminen, huomaavainen, rakastava, ylivoimiasesti suurin elämäntyöni. Näin mä hänet esittelisin, itselleni kaikkein tärkeimmän, tyttäreni. Häneen mun kiitollisuus kulminoituu.</span><br />
<span style="font-family: "Helvetica Neue", Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: x-small;">Elämäni pelastus, syy nousta sängystä ylös. Onnellinen vahinko, jos näin voi sanoa. Joka ilmoitti tulostaan juuri silloin, kun vähiten olisi pitänyt, noin yhdeksän vuotta sitten. </span><br />
<span style="font-family: "Helvetica Neue", Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: x-small;">Yhdeksän vuotta sitten, kun minusta tuli äiti. Silloin mun elämä sai merkityksen. Se tuntui suurelta ja tuntuu edelleen. Elämään tuli tolkku ja järjestys. Ei sillä että se nyt mitenkään erityisen sekaisin olisi ollut, mutta kyllähän siinä hauskanpito ja railakkaat viikonloput näytteli suuressa osassa, töissä käytiin jotta saatiin hauskanpito kustannettua, elämä oli huoletonta eikä töiden lisäksi ollut juuri muita velvollisuuksia. Pidettiin kotibileitä ja käytiin keikoilla. </span><br />
<span style="font-family: "Helvetica Neue", Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: x-small;">Niinkun nuorten aikuisten elämässä kuuluukin. </span><br />
<span style="font-family: "Helvetica Neue", Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: x-small;">Raskaus oli mun oma projekti, silloin päätin, että tämä hoidetaan niin hyvin kuin mahdollista. </span><br />
<span style="font-family: "Helvetica Neue", Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: x-small;">Tämä on nyt se mihin mä keskityn.</span><br />
<span style="font-family: "Helvetica Neue", Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: x-small;">Jälkikäteen ajateltuna, näin sen juuri pitikin mennä. Kaikella on tarkoitus, uskon niin. </span><br />
<span style="font-family: "Helvetica Neue", Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: x-small;">Mulla ei olisi mun aviomiestä eikä uusperhettä, jos mulla ei olisi mun tytärtä. Tuskin me oltais muuten tavattu. Ilman "edellistä elämää".</span><br />
<span style="font-family: "Helvetica Neue", Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: x-small;"><br /></span><br />
<span style="font-family: "Helvetica Neue", Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: x-small;">Vaikka elämässä on paljon harmaan sävyjä, on myös niitä värikkäitä ja kirkkaita.</span><br />
<span style="font-family: Arial; font-size: x-small;">Summa summarum. Muista olla kiitollinen.</span><br />
<span style="font-family: Arial; font-size: x-small;"><br /></span><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-sEybV1GD3Rw/XYyr3XmtLyI/AAAAAAAADVA/hfMW7ISXmmQioaEY0Kd7yZZXqzPljtLRwCKgBGAsYHg/s1600/IMG_20190925_232102.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="200" src="https://1.bp.blogspot.com/-sEybV1GD3Rw/XYyr3XmtLyI/AAAAAAAADVA/hfMW7ISXmmQioaEY0Kd7yZZXqzPljtLRwCKgBGAsYHg/s200/IMG_20190925_232102.jpg" width="150" /></a></div>
<br />Uusperhemutsin elämäähttp://www.blogger.com/profile/16670964132971161613noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-482332505053793020.post-45622605134651595612019-09-25T08:49:00.000-07:002019-09-26T03:08:28.251-07:00Mitä on (meidän) uusperhe?<div dir="ltr">
<span style="font-family: "Helvetica Neue", Arial, Helvetica, sans-serif;">Ajatus siitä, miksi lähteä kirjoittamaan blogia aiheesta uusperhe. </span></div>
<div dir="ltr">
<span style="font-family: "Helvetica Neue", Arial, Helvetica, sans-serif;">No,se on kytenyt pitkään mielessäni.<br /> Mä olen aina vitsaillutkin miehelle, että kyllä tästä kaikesta pitäisi kirja kirjoittaa, tai tehdä vähintääkin realitysarja, on meinaan viihdearvoa<img alt="😊" class="CToWUd" data-goomoji="1f60a" data-image-whitelisted="" goomoji="1f60a" src="https://mail.google.com/mail/e/1f60a" style="margin: 0px 0.2ex; max-height: 24px; vertical-align: middle;" /></span></div>
<div dir="ltr">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><br /><span style="font-family: "Helvetica Neue", Arial, Helvetica, sans-serif;">On tullut tunne siitä, että haluan mun ajatukset muuttaa sanoiksi ja tarinoiksi, viis siitä lukeeko kukaan muu, mutta ensisijaisesti terapiana omalle itselleni.</span></span></div>
<div dir="ltr">
<span style="font-family: "Helvetica Neue", Arial, Helvetica, sans-serif;">Ajatuksia ja kerrottavaa on niin paljon. Koen että some on väärä kanava lähteä purkamaan näin isoa tarinaa, saatika saada ketään samaistumaan ja ymmärtämään yhtään, kun kerrot asian sieltä, toisen täältä.</span></div>
<div dir="ltr">
<span style="font-family: "Helvetica Neue", Arial, Helvetica, sans-serif;">Täällä voin luvan kanssa antaa tulla. Ja nimenomaan aloittaa, ihan alusta.</span></div>
<div dir="ltr">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><br /><span style="font-family: "Helvetica Neue", Arial, Helvetica, sans-serif;"></span></span></div>
<div dir="ltr">
<span style="font-family: "Helvetica Neue", Arial, Helvetica, sans-serif;">Päivänvalo sille mitä uusperhe-elämä oikeasti on. Ihan suoraan puhuttuna tai kaunistelematta. Mun näkökulmasta.</span></div>
<div dir="ltr">
<span style="font-family: "Helvetica Neue", Arial, Helvetica, sans-serif;"> </span></div>
<div dir="ltr">
<span style="font-family: "Helvetica Neue", Arial, Helvetica, sans-serif;">Lehdistä, kirjoista ja somesta voi lukea tarinoita ja kokemuksia ja uusperheille on enevissä määrin vertaistukea, yhdistystoimintaa ja tapahtumia, mikä on hieno asia. </span></div>
<div dir="ltr">
<span style="font-family: "Helvetica Neue", Arial, Helvetica, sans-serif;">Silti liian vähän puhutaan niistä ikävistä tosiasioista joita uusperheissä, kuten missä tahansa perheissä on. </span></div>
<div dir="ltr">
<span style="font-family: "Helvetica Neue", Arial, Helvetica, sans-serif;">Olenko maailman huonoin äitipuoli? Epäonnistunko? Koen epäoikeudenmukaisuutta mutta toiminko juuri itse epäoikeudenmukaisesti? Onko mun lapsi erityisempi kuin sun lapsi? Entä jos en rakasta puolisoni lapsia? Olen äiti, meidän perheessä äiti, kyllä. Mutta silti suurimmalle osalle lapsista vain "tärkeä aikuinen", täynnä velvollisuuksia, mutta ilman minkäänlaisia oikeuksia? Hetkinen, menikö tässä joku kohta väärin..</span></div>
<div dir="ltr">
<span style="font-family: "Helvetica Neue", Arial, Helvetica, sans-serif;">Joudunko helvettiin tälläisen mustaakin mustemman omantunnon kanssa, jota tosi usein poden omasta kykeneväisyydestäni ja riittämättömyydestäni.</span></div>
<span style="font-family: "Helvetica Neue", Arial, Helvetica, sans-serif;">Paljon vuodatettuja kyyneleitä, pettymyksiä, epäonnistumista, erimielisyyttä, sairastumista, masennusta, ianikuisia oikeudenkäynti taisteluita. Huoltajuusriitaa, asumusero sekä erityislapsen tuomat sudenkuopat.</span><br />
<span style="font-family: "trebuchet ms";"><br /><span style="font-family: "Helvetica Neue", Arial, Helvetica, sans-serif;"></span></span><br />
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><br /><span style="font-family: "Helvetica Neue", Arial, Helvetica, sans-serif;">Uusperhe on paljon hyvää ja ihanaa, antoisaa ja opettavaa. Usein kyllä koen myös voimakkaita tunteita onnistumisesta ja siitä, mihin kaikkeen pystynkään ja mitä me yhdessä ollaan saatu aikaan. Me ollaan yhdessä tehty parhaamme, niillä eväillä ja voimavaroilla joita meillä on antaa. Me ollaan rakennettu ihan oma tapa selvitä.</span></span><br />
<span style="font-family: "Helvetica Neue", Arial, Helvetica, sans-serif;">Kaikki lapset on fyysisesti terveitä, heillä on koti, ruokaa pöydässä ja puhtaat vaatteet päällä. joka päivä pussataan ja halataan. Perhepalavereita pyritään pitämään säännöllisen väliajoin ja leffailta on joka lauantai :)</span><br />
<span style="font-family: "trebuchet ms";"><br /><span style="font-family: "Helvetica Neue", Arial, Helvetica, sans-serif;"></span></span><br />
<div dir="ltr">
<span style="font-family: "Helvetica Neue", Arial, Helvetica, sans-serif;">Uusperhe-elämä on ennen kaikkea haastavaa, moniulotteista, kiireistä, hektistä, raskasta ja kuluttavaa. <br /> Ilon, naurun ja rakkauden lisäksi se on vaatinut hittovie myös paljon huumoria ja hulluutta, ei saakeli, eihän tässä olis pää kestänyt muuten. </span></div>
<div dir="ltr">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><span style="font-family: "Helvetica Neue", Arial, Helvetica, sans-serif;">O<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;">nneksi sitä on ollut, toivottavasti on jatkossakin. Välillä kun tekisi mieli itkeä- töissä päivä venyy, päivällinen on jäänyt ruokakauppaan, bensa on loppu ja lapsen harrastukseen piti jo eilen tehdä mokkapaloja, mies kertoo kotio päästyäsi että koulusta soitettiin, että poika oli piilottanut lumihankeen nuppineuloja- tekis mieli kääntyä ovelta ja lähteä vetään. Mennä pois, piiloon ja pakoon tätä katastrofia.</span></span></span></div>
<div dir="ltr">
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><br /><span style="font-family: "Helvetica Neue", Arial, Helvetica, sans-serif;"> </span></span></span></div>
<div dir="ltr">
<span style="font-family: "Helvetica Neue", Arial, Helvetica, sans-serif;">Meidän tarinaan lisävärejä tuo se, että koko homma alkoi jokseenkin erikoisesti, niipersnaspers päivänvalon kestävän tarinan. <br /> Mutta kuitenki vilpittömästi rakkauden pohjalle, tästä syystä en myöskään ole hävennyt tai katunut sitä, että annoin tän kaiken viedä mennessään. Minkä sä sille teet, jos rakastut toiseen ihmiseen? </span></div>
<div dir="ltr">
<span style="font-family: "Helvetica Neue", Arial, Helvetica, sans-serif;">Katkerien ex-puolisoiden eli lasten toisten vanhempien värittämänä, vihan ja kiusanteon ympärille, jossa kaiken eniten kärsivät, lapset. <br /> Ne pienet ja viattomat, jotka vähiten voivat vaikuttaa yhtään mihinkään. </span></div>
<div dir="ltr">
<span style="font-family: "Helvetica Neue", Arial, Helvetica, sans-serif;">Tummia sävyjä perhe-elämään voi aiheuttaa henkinen ja fyysinen väkivalta, mielenterveysongelmat, erilaiset riippuvuudet, häiritä, yhteistyökyvyttömyys ja valitettavasti osa näistä koskettaa myös meidän perhettä. </span></div>
<div dir="ltr">
<span style="font-family: "trebuchet ms";"><br /><span style="font-family: "Helvetica Neue", Arial, Helvetica, sans-serif;"></span></span></div>
<div dir="ltr">
<span style="font-family: "Helvetica Neue", Arial, Helvetica, sans-serif;">Eihän meillä ollut hajuakaan siitä mihin me oltiin ryhdytty. Me vaan rakastettiin niin älyttömästi, etten edes muista töissä käyneeni.<br /> En myöskään koskaan ollut ajatellut, että musta tulisi äitipuoli jonkun muun lapsille. <br /> Näinhän meistä valtaosa ajattelee: <br /> En mä ota miestä jolla on lapsia.<br /> Ja paskanmarjat. Kyllähän sä otat. Kun rakastut ja koet jotain äärimmäistä. Sen rakkauden lisäksi, sanomatonta sielunkumppanuutta, yhteyttä ja intohimoa toiseen ihmiseen. Ja samaan aikaan saat sitä kaikkea, samalla mitalla takaisin. <br /> Sulla on tunne, jota et ole koskaan ennen kokenut näin. Se saa sut tekeen ihan mitä vaan. Se tunne kantaa sua ja sumentaa todellisuutta. Vai pehmentää faktoja, kuinka sen nyt sanois<img alt="😊" class="CToWUd" data-goomoji="1f60a" data-image-whitelisted="" goomoji="1f60a" src="https://mail.google.com/mail/e/1f60a" style="margin: 0px 0.2ex; max-height: 24px; vertical-align: middle;" /></span></div>
<div dir="ltr">
<span style="font-family: "Helvetica Neue", Arial, Helvetica, sans-serif;">Kuka sitä nyt ei haluaisi ydinperhettä, sitä ihanaa idylliä jossa kaikki rakkauden hedelmät ovat sun ja puolisosi yhteisiä, teidän kahden geeneistä, hyvine - ja huonoine puolineen.<br /> Mutta kuten tiedetään, niin se elämä ei aina mene. Vaikka sitä kuinka etukäteen suunnittelee. Välillä joku muu ohjailee sun elämän käsikirjoitusta, vaikka itse oletkin tarinan päähenkilö.</span></div>
<div dir="ltr">
<span style="font-family: "Helvetica Neue", Arial, Helvetica, sans-serif;"></span><br /></div>
<div dir="ltr">
<span style="font-family: "Helvetica Neue", Arial, Helvetica, sans-serif;">Uusperheen perustana on rakkaus.<br /> Ja tietenkin rakkaus, mikäs muukaan? <br /> Kuten kaikissa parisuhteissa ja ydinperheissäkin. Mutta uusperheessä sitä pitää vielä olla piirun verran enemmän, lisäksi halua ja tahtoa. Ihan helvetisti. Näin sanon vain oman kokemukseni pohjalta. Toki nää samat ainekset tarvitaan ihan yhtälailla ydinperheeseenkin.</span></div>
<div dir="ltr">
<span style="font-family: "Helvetica Neue", Arial, Helvetica, sans-serif;">Väitän kuitenkin, että helpompaa olisi lähteä uusperheestä, jos rakkaus loppuu tai katoaa. Tai jos parisuhde saa parantumattoman kolhun.<br /> Kun ei yhteisiä lapsia ole- sen on oltava helpompaa. <br /> Vai onko? <br /> Sitä valitettavan usein näkee ja kuulee ydinperheistä, jossa ollaan vaan "lasten takia". <br /> Näin ei varmaan tulisi uus perheessä toimittua, paitsi jos siihen syntyisi yhteisiä lapsia.</span></div>
<div dir="ltr">
<span style="font-family: "Helvetica Neue", Arial, Helvetica, sans-serif;">Valehtelisin jos väittäisin, että en olis koskaan miettinyt tota asiaa.<br /> Mihin mää oon lähtenyt? Hulluhan mää oon. Kestän tätä kaikkea vuosi toisensa perään. Välillä ajattelen seuraavani huonoa lätkäpeliä, jossa kiekko liukuu kokoajan omaan maaliin. <br /> No kestän ja kestän. Miten sen nyt ottaa. Tosi monta vuotta kestikin, ilman että kolhun kolhua näkyi missään. Olin niin LOVE, (ja oon tietty edelleen) että antaa tulla vaan. Sädehdin, voin hyvin, olin ihana ja kaunis. Ja laihakin vielä. <br /> Toista se on nykyään, jäljet on jäänyt<img alt="😂" class="CToWUd" data-goomoji="1f602" data-image-whitelisted="" goomoji="1f602" src="https://mail.google.com/mail/e/1f602" style="margin: 0px 0.2ex; max-height: 24px; vertical-align: middle;" /></span></div>
<div dir="ltr">
<span style="font-family: "trebuchet ms";"><br /><span style="font-family: "Helvetica Neue", Arial, Helvetica, sans-serif;"></span></span></div>
<div dir="ltr">
<span style="font-family: "Helvetica Neue", Arial, Helvetica, sans-serif;">Ja sitten. Ensimmäinen "nollasta sataan-fiilis."<br /> Uuden kodin ihanuus, ihanan uusperheen kanssa, ihanaisessa aurinkoisessa lauantaiaamussa- puolison exä, bonuslasten äiti seisoo teidän tuulikaapissa, kun oot tulossa keitteleen aamukahvia. <br /> Tässä mä nyt olen. Tän ajatuksen ja kokemuksen keskellä. Mun kodissa on vieras nainen. Ensimmäisiä hetkiä kun kävi vieno ajatus mielessä MIHIN MÄ OON RYHTYNYT, TÄTÄKÖ ON UUSPERHE??</span> </div>
Uusperhemutsin elämäähttp://www.blogger.com/profile/16670964132971161613noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-482332505053793020.post-64968958340605210922019-09-24T12:23:00.001-07:002019-09-27T21:27:47.513-07:00Miten meistä tuli meidän perhe. Uusperhe. <span style="font-family: "helvetica neue" , "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Tämä onkin se hassuin osuus, tai asian sanoittaminen mahdollisimman ymmärrettäväksi, kun lähtökohdat uusperheen aloitukselle -sekä meidän parisuhteelle, olivat jokseenkin erikoiset, haastavat ja näin jälkikäteen ajateltuna, "aivan hullun hommaa".</span><br />
<div dir="ltr">
<span style="font-family: "helvetica neue" , "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Me ollaan mieheni kanssa oltu alkujaan ihan vain ystäviä ja oikeasti ihan vain ystäviä.</span><br />
<span style="font-family: "helvetica neue" , "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Ei mitään sen kummempaa. Tarkemmin sanottuna, perhetuttuja.</span></div>
<div dir="ltr">
<span style="font-family: "helvetica neue" , "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Molemmilla oli vereslihalla olevat ihmissuhteet, loppuunkuluneet ja henkisesti päättyneet kotiolot taustalla.</span><br />
<span style="font-family: "helvetica neue" , "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Dramaattisen tilanteesta teki se, että me tosiaan oltiin kaikki tuttuja jopa ystäviä.</span><br />
<span style="font-family: "helvetica neue" , "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Näissä edellisen elämän ihmissuhteissa, tarkennan. </span></div>
<div dir="ltr">
<span style="font-family: "helvetica neue" , "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Niin siinä sitten kävi. Se vanhanaikainen tarina. Elokuvista tuttu juttu.</span><br />
<span style="font-family: "helvetica neue" , "arial" , "helvetica" , sans-serif; font-size: 1 00em;">Rakastuminen, siihen kaikista kiellettyimpään hedelmään. </span><br />
<span style="font-family: "helvetica neue" , "arial" , "helvetica" , sans-serif; font-size: 1 00em;">Ei helvetti.</span><br />
<span style="font-family: "helvetica neue" , "arial" , "helvetica" , sans-serif; font-size: 1 00em;">Joku korkeampi voima oli tämän tarinan tarkoittanut syntymään. Pakostakin.</span><br />
<span style="font-family: "helvetica neue" , "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Siitä se sitten lähti. </span><br />
<span style="font-family: "helvetica neue" , "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Pikkuhiljaa toiseen tutustuen ja samalla maailman suurinta rakkautta salaten. </span><br />
<span style="font-family: "helvetica neue" , "arial" , "helvetica" , sans-serif; font-size: 1 00em;">Näin mentiin monta kuukautta. </span></div>
<div dir="ltr">
<span style="font-family: "helvetica neue" , "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Se oli hetki, kun piti elämässä miettiä, että mitä helvettiä täällä nyt tapahtuu?</span><br />
<span style="font-family: "helvetica neue" , "arial" , "helvetica" , sans-serif; font-size: 1 00em;">En mä halua satuttaa ketään. Se oli eka ajatus. En ketään. Mutta tieto siitä, että niin tulee joka tapauksessa käymään. Teen mä niin tai näin. </span><br />
<span style="font-family: "helvetica neue" , "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Piti miettiä mitä minä oikeasti haluan elämältä? Ja minkälaisen elämän haluan tarjota mun lapselle.</span><br />
<span style="font-family: "helvetica neue" , "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Onnellisen, tottakai! </span><br />
<span style="font-family: "helvetica neue" , "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Sitä kohti on mentävä, käy tässä kuinka tahansa. Ja etukäteen ei voi tietää, mitä huomenna tapahtuu joten yritettävä on.</span></div>
<div dir="ltr">
<span style="font-family: "helvetica neue" , "arial" , "helvetica" , sans-serif; font-size: 1 00em;">Me tehtiin päätös. Ottaa vastaan mitä tahansa, jotta meidän välinen rakkaus ja sielunkumppanuus saisi päivänvalon. </span><br />
<span style="font-family: "helvetica neue" , "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Se oli molemmille selvää. </span><br />
<span style="font-family: "helvetica neue" , "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Se tuntui vihdoin oikealta. Tietämättä siinä kohtaa mihin me oikeastaan ollaan ryhtymässä.</span><br />
<span style="font-family: "helvetica neue" , "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Me ja kolme alle kolmevuotiasta lasta. </span><br />
<span style="font-family: "helvetica neue" , "arial" , "helvetica" , sans-serif; font-size: 1 00em;">Edellisen elämän ihmissuhteet olisi jotenkin kunnialla päätettävä, säilyttäen vanhemmuus yhdessä yhteisiin lapsiin, onko se edes mahdollista? </span></div>
<div dir="ltr">
<span style="font-family: "helvetica neue" , "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Siinä me sitten oltiin kaksin.</span><br />
<span style="font-family: "helvetica neue" , "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Tai oikeastaan viisisteen.</span><br />
<span style="font-family: "helvetica neue" , "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Uusi sivu kääntymässä elämän tarinassa. Tietämättä yhtään että mitä pitäisi tehdä ja mistä aloittaa.</span></div>
<div dir="ltr">
<span style="font-family: "helvetica neue" , "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Alusta asti oli selvää, että se mitä tehdään ja päätetään pitää olla lasten etu edellä. He ovat ne jotka vähiten saavat tästä suuresta elämänmuutoksesta kärsiä. Päinvastoin, tällä halutaan pelkkää hyvää, ihan kaikille.</span></div>
<div dir="ltr">
<span style="font-family: "helvetica neue" , "arial" , "helvetica" , sans-serif; font-size: 1 00em;">Tuli syksy, kun tämän valinnan ja rakkauden kanssa piti tulla päivänvaloon. Selkäsuorana, mitä me halutaan, sen takana myös seistään. Vaikka koko maailma kääntyisi meitä vastaan, me ollaan ja pysytään. Näiden lähtökohtien johdosta, me varmaan ollaan edelleenkin yhdessä. Se oli käsittämättömän suurta ja voimakasta. Tahtoa ja halua. Rakkautta.</span></div>
<div dir="ltr">
<span style="font-family: "helvetica neue" , "arial" , "helvetica" , sans-serif; font-size: 1 00em;">Me muutettiin vihdoin yhteen.</span><br />
<span style="font-family: "helvetica neue" , "arial" , "helvetica" , sans-serif; font-size: 1 00em;">Mun tyttö on alusta asti asunut meillä ja miehen lapset ovat vuoroviikoin.</span><br />
<span style="font-family: "helvetica neue" , "arial" , "helvetica" , sans-serif; font-size: 1 00em;">Lapset tiesivät ja tunsivat toisensa, nuoresta iästään huolimatta. Joten he ovat tulleet alusta asti loistavasti toimeen. Kaksi saman ikäistä tyttöä ja kaksi vuotta nuorempi poika. Kaikki meni kokoajan tosi hyvin. </span><br />
<span style="font-family: "helvetica neue" , "arial" , "helvetica" , sans-serif; font-size: 1 00em;">Todellisuudessa me oltiin niin vaaleanpunaisessa sydämen muotoisessa pilvessä, ettei muutamaan ekaan vuoteen edes tajuttu, kuinka synkkä se realismi sen hattarapilven ulkopuolella onkaan.</span><br />
<span style="font-family: "helvetica neue" , "arial" , "helvetica" , sans-serif; font-size: 1 00em;">Mutta se pilvi suojeli ja lujitti meitä. Jos me oltais nähty, mitä sen ulkopuolella on, tai mitä sillä puolella tapahtuu tulevaisuudessa, ei me tähän hommaan varmaan oltais lähdetty. Tai minä ainakaan.</span></div>
<div dir="ltr">
<span style="font-family: "helvetica neue" , "arial" , "helvetica" , sans-serif; font-size: 1 00em;">Nyt me ollaan oltu jo vuosia yhdessä. Pian neljä niistä naimisissa. Meillä on ihana oma talo jossa on tilaa ja lääniä temmeltää. Lapset on koululaisia. Tytöt käyvät kolmatta luokkaa ja poika aloitti juuri ekaluokan. Järjestely on edelleen sama.</span><br />
<span style="font-family: "helvetica neue" , "arial" , "helvetica" , sans-serif; font-size: 1 00em;">Mun tyttö asuu meillä ja miehen lapset on meillä joka toinen viikko. Tosin miehen lapset asuvat vuoroviikot toisessa kaupungissa ja käyvät siellä myös koulua, joka tuo omat lisähaasteet meidän arkeen.</span></div>
<div dir="ltr">
<span style="font-family: "helvetica neue" , "arial" , "helvetica" , sans-serif; font-size: 1 00em;">Yhteisiä lapsia meillä ei siis ole, ja vain luoja tietää tuleekokaan koskaan.</span><br />
<span style="font-family: "helvetica neue" , "arial" , "helvetica" , sans-serif; font-size: 1 00em;">Karvalapsia on, Tuksu ja puolikas Fanni. Tukiainen on sata vuotta vanha kotikissa, joka on hyvin oman arvonsa tunteva, Fanni puolestaan maailman sydämellisin Rotweiller-tyttö, joka rakastaa kaikkia. Ja kaikki sitä. </span><br />
<span style="font-family: "helvetica neue" , "arial" , "helvetica" , sans-serif; font-size: 1 00em;">Hänen pääasiallinen postiosoite on kälyni perheessä, tyttäreni allergian vuoksi. </span><br />
<span style="font-family: "helvetica neue" , "arial" , "helvetica" , sans-serif; font-size: 1 00em;">Meidän Perhe ei myöskään olisi meidän perhe, ilman lähipiiriä sekä sanomattoman ihania ystäviä, joita ympärillämme on. Näiden naisten voima ja tuki on se jolla mennään monesta harmaasta päivästä eteenpäin. </span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-hVMgu5Gl7eU/XYvOi8JZCqI/AAAAAAAADSA/Bmdozh8wyhcYRERKx1ZuvLXZ5H_WJOOegCLcBGAsYHQ/s1600/FB_IMG_1569442440373.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1440" data-original-width="1080" height="320" src="https://1.bp.blogspot.com/-hVMgu5Gl7eU/XYvOi8JZCqI/AAAAAAAADSA/Bmdozh8wyhcYRERKx1ZuvLXZ5H_WJOOegCLcBGAsYHQ/s320/FB_IMG_1569442440373.jpg" width="240" /></a></div>
<br />Uusperhemutsin elämäähttp://www.blogger.com/profile/16670964132971161613noreply@blogger.com0